Näin joulunalla sitä ihmiset miettii päänsä puhki, mitä sitä antaisi serkun kummintytön kaiman koiralle lahjaksi. No minäpä sitten nokkelana, en minään superneulojana tein haukulle lahjan. Koira vei aina tumppuni, jotke nekin itse pikkukätösin väsänneenä. No enivei niin se koira vei ne tumput niin siitä se ajatus sitten lähti. Siinä minun lahjani hauvalle.



Vielä jaksoi tehrä äireelle ja siskolikalle sukkasiinit kuvaa niistäkin.